AIKA KULUU

Onpas täällä ollut hiljaista.....:)
Työ, opiskelu ja kaikki elämiseen liittyvä vie tehokkaasti aikaa. Tai sanotaanko että työ häiritsee harrastusta:)
Siirsin suoraan kotisivuiltani nämä SITÄSUNTÄTÄ palstan tekstit tänne koska sivuilleni piti saada valitettavasti Sateenkaari-kohta.  Enkä halunnut hävittää näitä juttuja. Mutta tätä tämä elämä on.

Pieni syysloma häämöttää ja sittenhän tässä kohta onkin jo joulu ja uusivuosi!
Toivottavasti tässä nyt jotain saa aikaiseksi ennen näitä juhlia!

SIIRTOJA

RAIKU Raiku taisi päästä saaliin makuun, seuraava saalis tuli heti seuraavana päivänä. Isäni pääsi nyt ampumaan ja ajo oli ollut lyhyt. Eipä tässä voi muutakun olla kuulolla ja katsoa mikä on seuraava saalis!!

RAIKU Veljeni Mika, on todella innokas kalastaja ja metsästäjä. Harvoin on ilma saalista kotiin tultu. Pidemmän aikaan Mika on puhunut että pitäisi olla kunnon koira kaverina. Onhan meillä toki ollut metsästyskoiria viimeksi englanninspringerspanieleita mutta siitä on jo kymmenen vuotta vierähtänyt. Kaverit ja perhepiiri halusi yllättää Mikan ja hankki rahat koiraan. Viime vuoden joulukuussa kaverit hakivat Mikan kotoa ja veivät hänet tulevan koiran kasvattajan luokse ja sanoivat että tästä saa valita koiran itselleen. Ensin oli ajatuksena hankkia narttu mutta Mika päätyikin urokseen, Raikuun. Siitä lähtien on Mika ja Raiku olleet erottamattomat. Aluksi tietysti koiran iästä johtuen tekivät metsissä pieniä lenkkejä ja totuttelivat tulevaan hommaan. Nyt Raiku on vähän yli vuoden ikäinen ja ENSIMMÄINEN HIENO SAALIS ON SAATU!! Toivottavasti niitä tulee vielä paljon lisää. Ja Raikun rotuhan on Dreeveri.

NÄYTTELYREISSU Lapset olivat jo koko talven kyselleet koska lämdemme mökkilomalle! Rovaniemelle emme tänä vuonna suunnanneet jotenka vähän lähemmäksi tehtiin tämän vuoden reissu. Lähdimme Sulkavalle, pienten vaikeuksien kautta saimme vuokrattua mökin Sulkavan Oravanpesät- nimiseltä leirintäalueelta. Meitä oli 5 henkeä ja kolme koiraa. Puhelimessa nyt ei mökin suhteen saanut mitään ahaa-elämystä, pohdin vain että varmasti mahdumme siihen. Meillä ei todellakaan tarvi olla mitään luksusta, riittää että on sängyt mökissä. Aikas syvälle "metsään" meitä johdatteli tie joka toi perille tähän leirintäalueeseen ja omistajat Kirsi ja Pasi oli vastassa. Mulla jäi varmaan suu auki kun he olivat heti kättelemässä ja kysymässä kuinka matka meni. Emme olleet edes ehtineet ulos autosta. Meidät ohjattiin mökkiin ja vähän häpeillen kyselin olisiko heillä mitään kioskia tai myytävää, makkaraa ja juomista kun emme olleet käyneet kaupassa. Heillä ei ollut mutta lupasivat hankkia, olivat menossa Sulkavan keskustaan. Meille esiteltiin leirintäalue ja kaikki muut tarvittavat. Samalla tutustuimme heidän lapsiinsa jotka olivat kiinnostuneita koirista ja Merikin sai ikäistään seuraa. Sauna oli mitä mahtavin. Muut kävivät heittämässä talviturkkinsa paitsi minä. Nuoremmille oli sulkapalloa, lentopalloa, puujaloilla kävelyä ym. omatoimista toimintaa.Meri meni vielä kavereidensa kanssa ongelle. Paistoimme makkaraa kodassa ja juttelimme mukavia omistajapariskunnan kanssa. Kuten sanoimme heille nämä samat sanat, niin kirjoitan ne vielä tähän: "Olemme aika monta leirintäaluetta ja mökkiä kiertäneet koiranäyttelyiden tiimoilta ja nyt se löyty, TÄYDEN KYMPIN leirintäalue!  EI MISSÄÄN ole saanut näin hyvää ja ystävällistä palvelua ja sitä tunnetta missä välitetään lomailijasta. Ja se ihana rauha ja hiljasuus alueella. Ei ole musiikkia pauhaamassa eikä baaria ulkoterasseineen. LUONTO JA RAUHA siinä on ne avainsanat joita meidän perhe hakee!! KOKO WINQVISTIN PERHE VIELÄ KIITTÄÄ KIRSIÄ JA PASIA!!

VALOKUVAUSTA  Tyttäreni Meri on innokas valokuvaaaja. Kuvasi hän sitten luontoa, eläimiä tai muita aiheita ovat kuvat hienoja. Usein hän myös piirtää ottamistaaan kuvistaan. Minulla itselläni ei riitä mielenkiintoa monien satojen kuvien napsimiseen ja sitten vielä koneella rajaamiseen ym. Mutta kyllä se myös palkitaan kun katselee näitä kuvia. Merillä on myös omat sivut jossa voi käydä kurkkaamassa hänen piirrustuksia www.elektra.suntuubi Laitan tähän Merin ottamia sekalaisia kuvia muutaman. Vieä mainittakoon että Meri on 14- vuotias.

JUHO JA SINI LEHDESSÄ Koiramme kävivät kesällä rokotuksilla ja pääsivät samalla paikalliseen ruotsinkieliseen lehteen. Juttu käsittelee lemmikkien Eu-passia. Mutta hienot kuvat Juhosta ja Pirpanasta sekä Sini ja Kiti oikein etusivulla

JUHO, SINI JA HENNA LOMAILEMASSA Rami ja lapset lähtivät käymään mummolassa ja vaarilassa. Äiti sai olla viikon verran ihan itsekseen:) Henna ja Sini menivät mummolaan. Pyöräilivät joka päivä pitkiä lenkkejä, kävivät leikkipuistoissa, ongella sekä kohokohta taisi olla käynti Powerpark-huvipuistossa. Juho ja Rami viettivät aikaa vaarilla kalastellen ja jalkapalloa pelaten. Juho oli paras kalastaja kuten kuvistakin näkyy! Sini merkkaa suorituksen ylös Leikkipuistossa Henna ja Sini Juhon ensimmäinen saalis... ... ja toinen Juho pelaa

LOMAREISSU Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta viiden koiran ja Juhon, Sinin, Merin ja Ramin kanssa. Siinä taasen kysyttiin autolta tila-ihmettä. Mutta onneksi kaikki sujui hyvin. Olimme yhden yön Rantasalmella. Saunottiin ja lapset kävivät uimassa. Eipä siinä oikein muuta kerinnyt kuin nukkumaan ja aamulla taasen jatkettiin matkaa! Perjantaina päivällä saavuimme Polvijärven Ruvaslahteen, jossa asustaa ystäväni Laura perheineen. Emme olleet nähneet 14 vuoteen, joten oli jo aikakin tavata. Heillä on maatila ja tietysti koiria: mitteleitä, klaineja ja suomenlapinkoiria. Meidät majoitettiin aivan ihanaan kesäpaikkaan. Koirilla oli oma mökki ja meillä oma "mökki."  Tosi upeat tilat ja lapsillakin oli puuhaa kun oli biljardipöytä saatavilla. Lapset kävivät uimassa, saunomassa ja onkimassa. Järven nimi on Höytyäinen. Maisemat olivat aivan upeat! Höytiäinen Höytiäinen Rami ja Pirpana Koirien mökki Juho ja Sini pelaavat biljardia Ja kotimatka alkaa... Päivät tietysti kuluivat näyttelyissä joista on uutiset-palstalla tietoa. Onnea Lauralle upeasta menestyksestä näyttelyissä! Ja kiitokset vielä AIVAN KAIKESTA!! Tervetuloa myös tänne etelän näyttelyihin!

Varma keväänmerkki on tämä kukka, joka kukkii aina samaan aikaan...kukkien määrä vaan lisääntyy joka vuosi. Kuollaksenikaan en muista tämän kukan nimeä. Mutta kaunis se on. Jos joku tietää nimen niin ihmeessä ilmoittakaa minulle. Töissä tuli kerran puhetta kukista ja kerroin kuinka lapsuuden kodissa meillä oli valtava isoposliinikukka. Kukkiessaan sen tuoksu oli aivan ihana. Työkaverini Petra ilmoitti että hänellä on kotona tämä kukkanen. Kysyin moneenkertaan että se varmasti on isoposliini. Petra toi minulle alkuja. Laitoin ne vesilasiin juurtumaan. Kukkakirjoissa kyllä neuvottiin käyttämään jotain juurrutusainetta mutta ainakin komeat juuret niihin kasvoi ja iskin ne vappuna purkkiin. Kiitos Petra.

PILKISTYS VIELÄ TALVEEN Lumet ovat onneksi sulaneet tohinalla...mutta tässä vielä ihana kuva talvelta. Pirpanan siskolla Yodalla on ollut oikein aitiopaikka päivystämiseen. Huomioikaa lämmin istuinalusta:) Kiitos Tiina kuvasta ja terveisistä!

11.04.2010 Isäni kävi uuden koiransa Pipsan kanssa vierailulla. Pipsa on kääpiösnautserin ja jonkun terrierin sekoitus. Tosin todella sievä sellainen. Nypin Pipsan pentukarvan pois. Tässä kuvat ennen ja jälkeen.

13.03.2010 TERASSIKAUDEN AVAJAISET Itselläni alkoi talviloma. Aivan upea aurinkoinen sää ja olimme kaikki ulkona putsaamassa terassia lumesta. Uskokaa tai älkää mutta sitä lunta riitti:) Jääkerros jäi vielä terassille, toivottavasti aurinko sulattaa sen pian pois. Samalla grillasimme kevään ensimmäiset makkarat ja ne maistui NIIN HYVÄLLE! Kohtahan tässä saa siirtyä kesäkeittiön puolelle tekemään ruokaa.... Ja vihdoinkin oli kamera mukana, nimittäin Kiti ja Pirpana innostuivat leikkimään vetoleikkiä. Tässä muutama kuva heistä. Nytkun hankikelit ovat parhaimmillaan niin nyt on lääniä koirilla juosta vapaana. Koiristakin näkee että kevättä on rinnassa. Tosin uroksilla se saattaa johtua narttujen juoksuista...

LAPSEN JA KOIRAN YHTEISTYÖ PARHAIMMILLAAN Milli on Sinin koira ja se myös näkyy...Sini olisi vaikka koko päivän tuossa koirapedissä Millin kanssa. Kieltämättä Milli myös nauttii noista tilanteista.

HANI VASTAA HAASTEESEEN JA HAASTAA... Kiitos Nonolle ja Annelle haasteesta, http://nonomooreromeo.vuodatus.net/. Meillä ei hirveästi ole talvikuvia mutta jotain sentään löysin. Hanihan tuli meille talvella. Skotit ainakin meillä tykkäävät tosi paljon lumesta. Hani oppi heti tekemään ulos hätänsä ja muutenkin leikki paljon ulkona. Siinä vaiheessa kun kävimme vähän pitemmillä lenkeillä niin kyllä Hani enemmän muistutti lumipallokoiraa kuin skottia. Pirpana syntyi syksyllä ja nautti täysin siemauksin ensimmäisestä talvestaan. Nytkin mielummin istuu lumisilla portailla kun tulee sisälle. Mutta laitampa tässä haastetta eteenpäin hyville ystävilleni: Irma Harden, kennel Tehill's Satu Harden, kennel Surely Krista Riihelä, kennel Reimin Jenni Huovinen, kennel Huovispäivän Annika Hernesniemi, kennel Wanhanroosan Tehtävä kuuluu: etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirastasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraavalle viidelle koiralle, joilla on blogi.

LUNTA TULVILLAAN... ....on jokapaikassa. Tänään oli suojasää ja saatiin tehtyä lumiukkoja ja tunneleita. Myös katolta tippuivat kaikki lumet ja sitä oli paljon ja se tuli vauhdilla alas. Tässäpä muutama talvinen kuva meidän pihalta.

11.02.2010 Olimme Hennan kanssa katsomassa Antti Tuiskun ja Anna Abreun yhteiskonserttia Lahdessa. Aivan upea konsertti ja Antti ja Anna osaa hommansa. Kokeilkaapa itse laulaa ja tanssia 1,5 h yhteenmenoon hengästymättä!

SKOTTI SITKEÄ JÄLJESTÄJÄ Tapanimukaan ulkoilutin koirat aamulla ja ajattelin että Hani saa tulla vapaana. No tulihan se ja kun piti lähteä sisälle Hani löysikin fasaanin hajut. En olisi ikinä uskonut että skotti lähtee tuonne 60 cm kinoksiin jäljestämään. Tunnin katselin Hanin menoa ja ajattelin että kyllä se väsyy. Hain sisältä kameran ja ajattelin että nyt saan hyvät kuvat. Eipäs näkyny Hania enää. Otin sitten kuvia "tyhjästä" pellosta missä näkyy vain Hanin jälkiä. Lapsetkin menivät siinä välillä kouluun. Olin tulossa jälleen pihaa kohti kun kuusiaidasta lähti fasaani melkein jalkojeni juuresta. Enpä tietenkään saanut siitä kuvaa. Menin katsomaan takaisin pellolle ja huusin Hania niin Hanihan tuli pihalta tiellepäin ja juuri sellainen ilme, että minuako huusit, tässähän minä. Olen aina sanonut että skotti ei turhaan tee mitään. Nytkin Hanilla oli vainu fasaanista ja ei ennen lopettanut kuin sai sen ajettua ylös! Annoin Hanille oivan kasan makupaloja ja makkaraa. Kyllä hän olikin väsynyt reissusta. menkäämme itse tuonne hankeen rämpimään!! Skotti on sitkeä jäljestäjä. Minuako huudetaan? Lapset koulumatkalla Hanin fasaanipelto Työ on tehty.

Ennen joulua laitoin tulppaaninsipulit kukkaruukkuun ja laitoin ne ikkunan viereen kasvamaan. Sieltähän sitä kevättä puskee todenteolla esille. Aikaisemmat tulppaanit ovat jo kukkineet ja myöhäsemmät vasta tekevät vartta. Mutta tässä muutama kuva.