sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

MAALISKUU

Onpas tämä aika rientänyt vauhdilla! Juuri oli hiihtoloma ja nyt jo maaliskuu täydessä vauhdissa. Aivan ihania ilmoja on ollut ja luntakin on vielä reippaasti maassa. 

Tänä viikonloppuna kävimme Karvialla, surullisimmissa merkeissä tällä kertaa. Minun mummoni ja lasten isomummo Bertta 94v. saatettiin haudan lepoon. Mummo oli onneksi suht koht terve elämänsä loppuun asti. Asui omassa asunnossa ja lähtö tapahtui nopeasti. Ei tarvinnut onneksi olla vanhainkodissa vuodepotilaana ollenkaan.
Tuo 94 vuoden ikä on minusta huima saavutus. Sama ikä itsenäisen Suomen kanssa. Ja tuohon ikään kerkiään elämässä tapahtumaan kaikenlaisia asioita niin hyviä kuin surullisia asioita. Mutta nyt on Bertta-mummon hyvä olla Paavo- papan vieressä!

Hyvää matkaa Bertta


Samalla  Meri kuvaili "lapsuuden" maisemiani. Itsellänikin tässä keski-ikä alkaa häämöttämään niin kyllä tässä jo alkaa "muistella menneitä."

Koulumatkaa ala-asteelle minulla oli noin 150 m. En kyllä muista meninkö ajoissa vai viimetingassa kouluun. Koulu lakkautettiin vuonna 1990 ja nyt koulu toimii muissa tarkoituksessa. Koulu oli ennen ruskea. Onneksi sitä on nyt remontoitu. 

Metsää on kaadettu jokapaikasta, taitaa olla nykypäivän "villitys." Ja ne suorat tienpätkät kuinka ne lapsena tuntuikin niin pitkiltä ja välillä myös pelottavilta! Lähinaapurit ovat pysyneet samoina ja tämä pieni kylä, Alkkia,
ei onneksi nyt ihan kuollut ole,  nuorisoa myös muuttanut sinne vaikkei kylällä enää olekaan postia, kauppaa saati koulua! No ei ole Juornaankylässäkään muuta kuin koulu!

Maisemaa kyröltä päin

Kyrötie mikä tuntui lapsena NIIN pitkältä....









Veljeni harrastaa metsästystä ja kalastusta. Nyt näin veljeni koiran dreeverin, Raikun, ensimmäistä kertaa ja komia poikahan tuo on. Hyvä metsäkaveri, jäniksiä on kaatunut talvenaikana ruhtinaallisesti.

Ensimmäistä kertaa seisomassa asennossa :)


Komia on Raiku


Raiku leikkii lumella lenkillä

Isälläni on vähän tälläinen pienempi ja karvasempi koira. Pipsa on niin pieni ja kevyt verrattuna omiin koiriini. Eihän siitä lähtenyt edes mitään ääntä kun se kävelee tai juoksee! Haukkua se kyllä osasi:)

Oiskos pieni trimmi paikallaan?

Täältähän minä kurkin....
Kävimme myös yllätyskylässä yhdellä lapsuuden ystävistä. Kiitos vain Jari ja Mari!  Ja yllätys yllätys heilläkin on koiria :)  Upeita ovat!!
Eetu

  Kessu
Rolle